Blogi

Huhtasaaren toruuskomissio


13.1.2018 kello 13:20 - Kari Uoti


 


Laura Huhtasaari oli reilun kymmenen vanha, kun pankkikriisi kypsyi sopaksi, joka vieläkin sotkee monen hapot vatsan pohjalla. Tämä ehkä syynä, että hän ei kykene menemään aiheeseen syvemmälle, vaikka esittää totuuskomissiota asiaa selvittämään.

 

Mikä sitten pitäisi selvittää? 

 

Hommahan meni niin, että sen jälkeen kun valuutan tuontirajoituksia loivennettiin ja paikallispankitkin saivat luvan myöntää valuuttaluottoja, niitä sitten alettiin myöntää. SP-ryhmän johto kilpailutti paikallispankkien johtajia siinä, kuka kasvattaa tasettaan nopeimmin. Rahan lainaamiseen ei luontevasti tällainen kilpailuasetelma sovi, sillä se johtaa varmaan tuhoon. Rahaa alkaa virtaamaan jonnekin, mistä se ei tule takaisin.

 

Tässä eka virhe. Pankkivalvontaviranomaisten olisi tullut estää tällainen järjettömyys.

 

Kun homma sitten kusi kunnolla, eli paikallispankeille valkeni, että kun rahaa oli lainattu kaikenlaiseen eikä sitä enää tullut takaisin, alkoi parku. Vastuu ei ollutkaan sillä, joka lainasi toisten varoja, vaan sillä, joka otti näitä lainoja. Tällainen vastuunjako oli luontevaa, koska lainaajat ja heitä valvovat viranomaiset olivat ikään kuin tiskin samalla puolella, lainanottajat toisella. 

 

Säästöpankit sulivat ja niiden ruumis annettiin Valtion vakuusrahaston/Arsenalin pestäväksi. Tässä yhteydessä kaikki pankit saivat oikeuden siirtää huonot asiakkaat valtion vastuulle.

 

Iso virhe.

 

Valtio teki aivan järjettömän ratkaisun antaessaan yksityisten pankkien siirtää luottotappioriskinsä valtion katettavaksi. Tällainen päätös johti siihen, että pieninkin riskinmahdollisuus aiheutti asiakkaan siirtämisen lahtipenkkiin valtion vastuulle. Kyse oli uskomattoman suuresta piilevästä pankkituesta yksityisille pankeille.

 

Miten sitten olisi voitu menetellä toisin? Pankkien olisi tullut selviytyä ja vastata busineksestaan, ja jos eivät olsi pärjänneet, omistajien omistukset olisi tullut nollata, minkä jälkeen vasta yhteiskunnan rahaa olisi tullut laittaa pankkeihin. Tämä olisi taannut sen, ettei yrittäjiä olisi tarpeettomasti likvidoitu, vaan pankki olisi joutunut yrittämään yrittäjän kanssa myös vaikeina aikoina. 

 

Kusipäisin osa tätä näytelmää oli asiakkuuksien siirtäminen valtion hoitoon, sillä valtio ei ole erityisen hyvä juuri missään normaalibusineksessa. Valtion vakuusrahastoon otettiin asioita hoitamaan se säästöpankki porukka, joka ei muualle kelvannut. Heistä tuli valtion pyöveleitä, jotka realisoivat yrittäjien varallisuuden sopiville kavereilleen. Arsenalin eräs aluejohtaja huolehti siitä, että kaikki erityisen hyvät ja halvat kiinteistöt päätyivät Laakkosen perheen yhtiöitten haltuun. Näitä tarinoita on liikaa.

 

Kun yrittäjät oli irroitettu varallisuudestaan, ryhdyttiin perimään. Ilman armoa ja mahdollisuutta sopia. Valtiota edustivat säästöpankkisakka ja heidän palkkaamansa asianajotoimistot, jotka rikastuivat kiusatessaan valtion ryöstämiä yrittäjiä. 

 

Valtio on velvollinen takaamaan jokaiselle perustuslaissa taatut oikeudet. Tämä ei onnistunut eikä toteutunut tilanteessa, jossa valtio asetti itselleen selvitystehtävän, selvitettiin mikä meni vikaan ja kuka olis syyllinen. Tätä lakiin perustumatonta tehtävää hoitaessaan valtio unohti tyystin ihmisille taatut oikeudet, mm. oikeuden elää ihmisarvoista elämää, johon ei kuulu selvitysintressin nojalla piinaaminen kymmeniä vuosia. 

 

Valtiolta puuttuu oikeudellinen järki, poliitikoilla sitä ole koskaan ollutkaan.

 

 

 Kommentit ()

Lisää kommentti
 13.1.2018 - 13:46:21

Kirjoituksessa pokkeuksellisen paljon kirjoitusvirheitä, syynä poikkinainen sormi. Totuuskomissio.